LIPUSTA REVITTY TÄHTI
Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä. -Gandhi
Miksi juuri minä, tai sinä? Kuka sitten, jollet sinä, ja minä?
1918 Suomenlinna. Nälkiintynyt vanki numero 1724, syöpäläisten peittämä Yrjö Kallinen, makaa keuhkokuumeessa, mutta kieltäytyy äikkäpäisesti syömästä lihapöperöistä litkua. Mitäs se semmoinen politiikka on?
1943 Lahden poliisivankila, koppi numero 11. Yhteiskunta-aktivisti Betty Peltonen on jälleen pidätetty ja saa selkäytimiään myöten tuta, millä tavoin valtiollinen poliisi luo järjestystä.
1956 Budapest. Näky itsenäisestä, kansanvaltaisesta Unkarista vie journalisti Miklós Gimesin kasvoilleen maahan.
1969 Praha. Kevät meni, ja syksy, talvi tuli. Taloushistorian opiskelija Jan Palach ostaa bensiiniä. Lämpimikseenkö?
2006 Moskova. Varjojen seuraama Anna Politkovskaja palaa ostoksilta. Isä kuoli vasta, äiti on sairaalassa ja tytär odottaa lasta. Minne nainen piiloutuisi elämästään, ja miksi hän pakenisi vastuutaan? Tekeillä on jälleen yksi kuuroille korville kaikuva artikkeli siviilien kärsimyksestä.
KokoTeatterissa 25.11.-18.12.2009
Vastaako ihminen teoistaan, vai onko hän vain aikansa oire? Kuka käski, kuka totteli? Tuliko määräys keskusjohdolta vai tuolta puolen, vai ajattelitko itse, päätitkö tarttua toimeen?
Montako kertaa puolivuosisataiseen YK:n ihmisoikeusjulistukseen on pyyhitty perseet?
Mikä erottaa ihmisen rotasta, ja kumman hyväksi erotus olisi nähtävä?
Montako kertaa ihmisen lasta on ammuttava, jotta sen saa hiljaiseksi? Saako eräitä sittenkään?
Mitä tapahtuu, kun toisten kärsimys tulee todeksi? Voiko sota- ja pelihelvetin keskellä aavistaa onnen?
Miten pasifistista voi tulla puolustusministeri? Kuka on sinun majakkasi, kenen jäljissä kuljet, kenen valossa suunnistat? Minkäarvoinen panos on ihmishenki, elämä toisten hyväksi?
Mitataanko se valtionoikeudessa vai pannaanko vaakaan totuuden sulkaa vastaan?
Voiko ruumiin kutsua todistajaksi?
Nämä ja muita mahdottomia kysymyksiä näytelmässä Lipusta revitty tähti.
Kritiikeistä:
“…Tekijät eivät kaihda tunnekuorrutusta, mutta eivät myöskään takerru tunnetilojen vangeiksi. Henkilöhahmot tuodaan intiimille etäisyydelle ja katsojan on helppo ymmärtää näiden lähtökohtia…”
“…Ryhmätyönä kirjoitettu näytelmä onnistuu inhimillisellä mittakaavallaan rinnastamaan erilliset tarinat toisiinsa. Eri tahoilta yhteen keräytyneen työryhmän kohtaaminen on ollut kaikkinensa hedelmällinen… “
“…Kenellekään on tuskin mikään yllätys, että Helena Kallio tekee äärimmäisen tarkkaa työtä. Nyt hän vastaa taidokkaasti ohjauksesta. Kokonaisrytmi ja puhuttelevat nyanssit ovat kaikki kohdallaan.
Lavalla esiintyy perusolemukseltaan selkeästi toisistaan poikkeava näyttelijäkolmikko. Veijalainen, Kujanpää ja Nikkilä antavat kaikki tilaa toisilleen. Yhteistyö puhdistaa jokaisen ilmaisua…”
-Lauri Meri, HS 27.11.2009
“…Dramaturgia pysyy kasassa ja puolentoista tunnin kesto on sopivan napakka. Lipusta revitty tähti on aiheensa ja muotonsa kokoinen esitys…”
“…Esitys hyödyntää Kokolle tuttuun tapaan runsaasti musiikkia ja fyysistä ilmaisua. Kolmikko Kujanpää, Nikkilä ja Veijalainen esittävät hahmot nopealla tempolla ja tiukalla vireellä.
Porukan nuorimmainen Jussi Nikkilä musisoi monipuolisesti ja näyttelee ihastuttavan rennosti ja samalla tarkan älykkäästi. Hän tuo hahmoihinsa vapauttavaa huumoria, saa yleisön nauramaan kanssaan ja seuraavassa hetkessä herkistymään järkyttävien kohtaloiden äärelle…”
-Eeva Kemppi, Turun Sanomat 27.11.2009
"Helena Kallio har regisserat pjäsen som i olika avsnitt och via personer med civilkurage kavalkadmässigt skiftar från inbördeskrigets fångläger 1918, folkupproret i Ungern 1956, Pragvåren med Jan Palach 1969 till Ryssland 2006 och Anna Politkovskajas engagemang i kriget i Tjetjenien. Pjäsens titel syftar på stjärnan som rivits bort från den ungerska flaggan."
-Elisabeth Nordgren, HBL, Publicerad 2.12.2009
”…Luulisi, että tällainen, näin monista aineksista koottu kooste hajoaisi käsiin, vaan käykin aivan päinvastoin. Syntyy väkevä draama, jonka veroista en tämän teatterin lavalla vielä koskaan ole kokenut.”
”…Videokuvat, valot, äänet, musiikki, jopa tanssi täydentävät draamaa. Vauhti on hengästyttävä, mutta dramaattisesti toimiva. Vajaassa puolessatoista tunnissa ehditään sanoa ja näyttää enemmän kuin monessa eri näytelmässä. Vakuuttavaa ja vavahduttavaa ilmaisua, teatteria parhaimmillaan.”
-Pentti Ritolahti, Lauttasaari-lehti 31.12.2009
Työryhmästä:
Helena Kallio (s. 1969) on näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja, joka muistetaan mm. Rakel Liehun romaanin pohjalta Teatteri Avoimiin Oviin tekemästään Helene-näytelmästä. Hänen viimeisin kaunokirjallinen työnsä on Teokselta tämän vuoden alussa ilmestynyt Kalarakastaja-runoelma. Kallio on myös Radio Yle 1:n Kultakuume-kulttuuriohjelman kolumnisti.
Heikki Kujanpää (s. 1961) on näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja joka toimii sekä teatterin että elokuvan ja tv-draaman parissa. Kujanpää perusti helsinkiläisen Q-teatterin yhdessä Antti Raivion kanssa ja hän on toiminut teatterinjohtajana Kuopion kaupunginteatterissa sekä ohjaajana Turun kaupunginteatterissa. Kujanpään viimeisimpiin töihin lukeutuu mm. hänen ohjaamansa elokuva Putoavia enkeleitä (2008) Lauri Viidan ja Aila Meriluodon elämästä.
Jussi Nikkilä (s. 1982) on Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008 valmistunut nuoren polven näyttelijä, joka tunnetaan elokuvista Hymypoika, Tyttö sinä olet tähti ja Ganes. Kuluvana syksynä Jussi Nikkilä nähdään myös mm. Kansallisteatterin Pitkän päivän matka yöhön –näytelmässä.
Anna Veijalainen (s. 1973) on näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja KokoTeatterin teatterinjohtaja.