NAINEN JA KARHU
”Nainen ja Karhu teksti pyrkii pyörremyrskymäiseen tunnekokemukseen. Näytelmän yksinhuoltajaäidin ruumiin ja mielen läpi virtaa ajat ja paikat, kaikki hänen elämäänsä vaikuttaneet ihmiset pyörivät tässä hurrikaanimaisessa naistajunnassa, joka yrittää saada omaa elämäänsä ymmärrykseen ja hallintaansa.
Jos näytelmän naiselta kysyttäisiin hänen lempiruokaansa se olisi: “dynamiittia ja salmiakkia, joo – ja sit jälkkäriksi kermavaahtoa ja paskaa, kiitos.” – Kristian Smeds, näytelmäkirjailija
KokoTeatterissa 8.10.-14.11.2013.
Näytelmä pohjaa Suomen kansainvälisestikin tunnetuimpiin ohjaajiin ja nykynäytelmäkirjailijoihin kuuluvan Kristian Smedsin vuonna 2010 kirjoittamaan pienoisnäytelmään ”Nainen ja Karhu”. Pienoisnäytelmä oli osa Berliinin Schaubuhne-teatterin ”Confessions”-esitystä, joka koostui seitsemän eri kirjailijan tilausteksteistä. Näyttelijä Salla Kozma innostui Smedsin pienoisnäytelmästä, sen puhuteltua hänen omaan elämänvaihettaan; Kozma lähestyy neljääkymmentä vuotta ja on kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äiti. Kahden taiteilijan yhteinen kiinnostus tutkia syvemmin nykynaiseutta ja sen haasteita rehellisesti, alkoi hahmottua yhteiseksi näytelmäksi.
Toinen näytelmän ohjaajista, Marjo-Riikka Mäkelä, on Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa työskentelevä ohjaaja, näyttelijä, näyttelijätyön opettaja, sekä Los Angelesiin perustamansa Chekhov Studio Internationalin taiteellinen johtaja. ”Nainen ja karhu” on Mäkelän debyyttiohjaus Suomessa.
Esityksen kesto: noin 1h 15min
Esityksen paikkamäärä on hyvin rajallinen esityksen intiimin luonteen vuoksi.
Tiedätkö
on hetkiä kun usko loppuu
kun usko loppuu ja rakkaus
kaikkeen siihen mitä
on oppinu pitämään oikeana ja arvokkaana
taistelun ja kärsimyksen väärtinä
jonka puolesta on pannu kaikkensa likoon
jonka puolesta voisi vaikka kuolla
samoin tein
tää on sellainen hetki
paitsi että mä en halua kuolla
mä haluan elää
Näytelmää ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja Helsingin kaupungin kulttuurikeskus.
Otteita kritiikeistä:
“…Monologinäytelmä alkaa rajulla kohtauksella, jossa kukoistaa tämän päivän nelikymppisten ikuinen omnipotenssi. Maailman on olemassa vain minua ja minun tarpeitani varten. Jo seuraavassa kohtauksessa näytelmän yksinhuoltajaäiti joutuu silmätysten reaalimaailman kovimman reunaehdon kanssa. Ihminen on äkkiä kaulaansa myöten nesteessä myös exclusive luokan katumaasturissa, kun kuolema tunkee luiset näppinsä ikuista nuoruutta viettävien keski-ikäisten bileisiin…” Veitsi joka viiltää Matti Saarela, Etelä-Saimaa/blogi 9.10.2013
“Jos ei tietäisi, kuka Nainen ja karhu -pienoisnäytelmän on kirjoittanut ja osin ohjannutkin, yksinhuoltajaäidin monologi olisi helppo sivuuttaa. Nainen (Salla Kozma) huutaa, nainen itkee. Nainen on toiveikas, riehakas, onneton, epätoivoinen. Nainen on lapsi ja oma äitinsä…” Kristian Smedsin Nainen ja karhu on vaatimaton teksti ja amatöörimäinen esitys, HS, Suna Vuori, 10.10.2013
“…Salla Kozma i rollen som kvinnan skriker, svär och stirrar illmarigt publiken i ögönen…” “…Monologen blir den lilla, obetydliga människans replik. Den handlar också om ett samhälle där människor behandlas som sopor, där man inte blir mycket mer än en meritförteckning på ett skrynkligt pappersark, där det man gör räknas, inte det man är. Kvinnan ryter till, hon racknar ner på företag, chefer, prestationsideologin. Hon spyr, ho gråter, hon blev en gång kysst för första gången. Allt det här är viktigt.” Brandtal vid dödens rand, HBL, Isabella Rothberg, 10.10.2013
“…Tarinassa on paljon kiinnostavia käänteitä, mutta eniten minua kiinnosti esityksen alitajuinen imu: se, miten lähtötilanne vaikuttaa minuun ja miten suhtaudun naisen olemukseen enemmän kuin hänen tarinaansa. Taitavassa ohjauksessa Kozma nimittäin venyy melkoisiin ääritiloihin. Välillä hänen hahmonsa herättää sääliä ja myötätuntoa, välillä torjuntaa ja jopa pelkoa. Pieneen tilaan on luotu katsojan ja esiintyjän välille hyvin vahva jännite. Jännite ei ole aina miellyttävä. Kozma pakottaa katsojan astumaan kanssaan surutyön tai pikemminkin shokkityön askelmia…” Raju monologi elämän kipupisteiden äärellä olemisesta Skenet, Martti Mäkelä, 17.10.2013