< Back

PEILI

”Mitä jos joku sanoo sulle, et sä oot hullu? Mitä ajatuksia se sussa herättää?”

Peili on erilaisten ihmisten matka elämässä, jossa jokaisen mieli voi särkyä. Peilissä, ihmismielen järkkyessä he voivat tehdä yllättäviäkin ratkaisuja, ollessaan psykoosiin ja eheän mielen rajamailla.

KokoTeatterissa 26.9.-30.11.2012.

PEILI

Ennen kaikkea Peili on erilaisten ihmisten kertomus ihmisyydestä, oikeudesta elää, tulla kuulluksi, näkyväksi ja olla tässä maailmassa sellaisena kuin jokainen meistä on. Eheänä peilikuvana tai särkyneinä sirpaleina.

Peili kuvaa ihmisten muistoja, tunteita, kokemuksia, unelmia ja haaveita joita meillä kaikilla on, joihin meillä kaikilla oikeus…

Silloin tuntui kun olisi ollut jonkunlaisessa hurmoksessa, tuntuu kuin olisi ollut yhtä kaikkien ihmisten kanssa, kuin olisi tullut uskoon. Tunsin olevani yhtä kaikkien kanssa, tunsin joka solullani kuuluvani tähän maailmankaikkeuteen.

Tavoitteet
Hankkeemme idea on, että mielenterveyskuntoutujat, ammattinäyttelijät sekä ammattiteatteri tekevät yhteistyönä teatteriesityksen. Pitkäntähtäimen tavoitteena ja tulevaisuuden visiona olisi luoda jatkuvaa teatteri- ja esitystoimintaa mielenterveyskuntoutujien ja ammattiteatterikentän kanssa. Tavoitteena on luoda uudenlaista rakennetta ja toimintaa mielenterveyssektorille sekä ammattiteatterikentälle. Haluamme antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden tehdä teatteria, niin syrjäytyneille, ammattilaisille, amatööreille, kuin mielenterveyskuntoutujillekin.

Olemme pureutuneet syrjäytymisongelmaan näyttämötaiteen kautta pyrkimällä lisäämään suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisten ihmisryhmien välille. Toiminta sitouttaa ihmiset prosessiin, ja he kokevat olevansa tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta.

Haluamme hankkeemme kautta luoda uudenlaisen toimintatavan, jolla voimme vaikuttaa syrjäytymiseen. Kulttuuri ja kulttuuritoiminta on jokaisen kansalaisen oikeus.

Peili on kahdenkymmenenkahden erilaisen ihmisen matka kohti ensi-iltaa.


Kritiikeistä:

“…Peili edustaa jokaisella hengenvedollaan sitä edistyksellisyyttä, jossa ulkopuolisen tarkkailun ja tekoymmärtämisen sijasta annetaan ääni todellisille ihmisille. Teatterin keinon kuntoutujat voivat kertoa todellisia tarinoitaan pysyen samalla suojassa niin sanotun neljännen seinän takana.

Humaanin esityksen kannalta on tärkeää, ettei kuntoutujien ja ammattinäyttelijöiden välille synny liikaa kontrastia. Esityksen viehätys piilee sen nöyrässä asenteessa, jonka ylläpitäminen asettaa ammattilaisille suuren vastuun. Olennaista on myös sympaattinen jännitys, jonka ei soisi katoavan.

Peili on poikkeuksellinen esitys, joka ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi ja koetuksi. Lilinkotisäätiön ja KokoTeatterin yhteistyönä on syntynyt jotain todella merkittävää ja henkisesti kasvattavaa. Toivottavasti tämä on vasta alkua.”

– Cult 24, Matti Tuomela


“Hel­sin­ki­läi­ses­sä Ko­ko­Teat­te­ris­sa esi­te­tään par­hail­laan Pei­li-ni­mis­tä näy­tel­mää, jos­sa am­mat­ti­näyt­te­li­jöi­den jou­kos­sa la­val­la esiin­tyy mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jia. Yh­des­sä Li­lin­ko­ti­sää­tiön teh­ty Pei­li kä­sit­te­lee kun­tou­tu­jien hen­ki­lö­his­to­riaa ja mie­len­ter­veys­on­gel­mien hoi­to­his­to­riaa.

Yk­si heis­tä, Kris­tii­na, ha­luai­si elää vain rak­kau­des­ta. Pu­na­tuk­kai­nen nuo­ri mies puo­les­taan ky­syy jo­ka vä­liin, et­tä ei­kö nyt jo oli­si kä­teen­ve­don paik­ka. Ih­mi­set kul­ke­vat la­val­la ja an­nos­te­le­vat ti­poit­tain tie­toa it­ses­tään: “Mi­nut on rais­kat­tu vii­si ker­taa.” “O­len hul­lu.”

Poh­jim­mil­taan Pei­li ker­too sii­tä, mi­ten pal­jon ih­mi­sen täy­tyy it­ses­tään sa­la­ta tul­lak­seen hy­väk­sy­tyk­si.

Esiin­ty­jät ei­vät yri­tä miel­lyt­tää. He ei­vät mie­ti, mil­lai­sen vai­ku­tel­man it­ses­tään an­ta­vat. Roh­keus tart­tuu. Va­paut­taa. Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä he val­loit­ta­vat näyt­tä­mön ei­vät­kä ky­se­le lu­paa pu­hu­mi­seen.”

– Maria Säkö, HS, 12.10.2012