RIIHIUKKO
KokoTeatterin 10-vuotisjuhlanäytelmä on virolaisen huippusuositun kirjailijan Andrus Kivirähkin kirjasta dramatisoitu Riihiukko. Tarina sijoittuu varastelevaan ja valehtelevaan maalaiskylään jonka asukkaat, niin ihmiset kuin möröt ja muut pahalaisetkin, vievät toinen toisiltaan, kartanolta ja itse Pirulta kaiken mitä irti saavat. Itsekkäät ja röyhkeät varkaat löytävät aarteen ja saavat valoisan tulevaisuuden. Ne, joissa on tippanenkin hyvyyttä, kiusataan hengiltä tai tallataan maan rakoon. Riihiukon tarina vie maaorjuuden aikaan, mutta näytelmän voi lukea terävänä aikalaiskuvana ympärillämme olevasta yhteiskunnastamme.
KokoTeatterissa 14.9.2007.
Näytelmä on komedia ja salaviisas hölmöläistarina. Itsekkäät ja omaa etuaan tavoittelevat ihmiset ovat täysin vailla omatuntoa. Varastamiseen ja tappamiseen suhtaudutaan kepeän mutkattomasti. Jos tästä on minulle hyötyä, annetaan mennä vaan. Riihiukko onkin mainio allegoria nykyajasta. Tällaisen maailman henkilöt, olivatpa ne tämän päivän opportunisteja tai maaorjuuden ajan epäsankareita, alkavat hyvin pian naurattaa. Ja mikä parasta, saamme nauraa heissä itseämme.
Virolaisen kirjailijan Andrus Kivirähkin luomassa maailmassa on aimo annos röyhkeyttä ja ironiaa. Pirua huijataan syöttämällä kuolevalle miehelle hernekeittoa, jotta vanha vihtahousu luulisi pierua sieluksi ja nappaisi sen mukanaan helvettiin. Kirkosta varastetulla kullalla voi iänkaiken ryypätä kievarissa, sillä kulta palaa aina salaa takaisin taskuun. Jeesus tuo. Ja jos rutto kävelee tupaan ja kysyy, kenet pitäisi jättää henkiin, huudamme kaikki kuorossa että minut!
Alkuperäisteos: Andrus Kivirähk, Rehepapp ehk November (Varrak, 2001). Suomennos: Kaisu Lahikainen, Riihiukko (Otava 2002). Kaikki teokseen liittyvät oikeudet ovat tekijöillä itsellään.
Kritiikeistä:
“Joskus teatterikokemus on niin intensiivinen, että se pistää pään mukavasti sekaisin ainakin joksikin aikaa. Tähän kannattaa varautua KokoTeatterissa. Anna Veijalainen on ilmiselvästi velho, joka osaa pyörittää katsojat pikkusormensa ympärille. Kymmenvuotiaan KokoTeatterin juhlaesitys kertoo myös työryhmän ja näyttelijöiden väkevästä paneutumisesta, uskollisuudesta omaa teatterinäkemystä kohtaan. Mitä hurjempi visio, sitä hurjempi teksti. Veijalainen on nostanut komeasti virolaisen neron, Andrus Kivirähkin suomalaisten tietoisuuteen.” -Martti Mäkelä / Verkkolehti Skenet
“Esitys on päällekarkaus. Se vyöryttää lavalle menneiden vuosisatojen myytit ja mysteeriot runsaana teatterispektaakkelina. Hyvän maun rajoja ei ole. Karnevalistinen yhtyy liturgiseen, korkeasti pyhä karkeaan ja yhteiskunnallinen yksilön kohtaloihin.” -Kirsikka Moring / Helsingin Sanomat
“KokoTeatterin loppukohtausta voi jälleen kiittää. Sanattomassa kuvassa tiivistyy kaikki olennainen niin näytelmästä kuin elämästä yleensä.” -Sofi Oksanen / Kauppalehti
“Kolme ja puolituntinen näytelmä on täynnä vaativia, väkeviä ja koskettavia näyttämösuorituksia. Lähes jokainen näytelmän kymmenestä näyttelijästä esittää lukuisia eri rooleja. KokoTeatterin hengen mukaisesti mukana on runsaasti tanssillista tulkintaa sekä Maija Kaunismaan koskettavaa musiikkia.” -Päivi Arvonen / Sana-lehti
“Anna Veijalaisen dramatisointi tiivistää tarinan reiluun kolmeen ja puoleen tuntiin ja kertoo tuon keskiaikaisen virolaiskylään sijoittuvan hulvattoman tarinakokonaisuuden avian pitelemättömän hienosti. Maija Kaunismaan esitykseen säveltämä musiikki täydentää kerrontaa. Juttu etenee koko ajan ja vaatii katsojalta keskittymistä, mutta koska tarina vie mukanaan, ei tämä ole mikään ongelma.” -Mikko-Oskari / Verkkojulkaisu Teatterikeskus.fi
“Esitys muistuttaa rätti- ja rojuestetiikaltaan, ilmaisultaan ja tunnelmaltaan monia Kokon aikaisempia esityksiä. Näyttämöllä häärää kymmenhenkinen ensemble. Mukana on paljon jos jonkinnäköisiä koreografioita ja näyttelijäntyö on kauttaaltaan fyysistä. Näyttelijäjoukko hoitelee kymmeniä roolihahmoja, eikä fyysisissä maneereissa ja puhevioissa ole säästelty. Välillä näytellään kuin seurannäyttämöllä tai peräkylän kesäteatterissa.” -Eeva Kemppi / Turun Sanomat
“KokoTeatterin näyttelijät ovat ammattitaitoista väkeä ja he hallitsevat myös liikunnan ja laulamisen. Osalla on selvästi myös tanssijan taidot. Jokaisella on useita rooleja joista he selviävät ällistyttävän hyvin, niin vauhdilla he siirtyvät roolista toiseen. Juha Svahn Riihiukkona edustaa rauhaa ja viisautta, myös näyttelemisessä. Riihiukon krattina on Edvard Lammervo jonka viisastelua ja liikuntaa voi vain ihailla. Sesa Lehto on rakkaudesta hulluna ja iljettävänä. Mikko orpanan renki janne on niin hellyyttävä hulluudessaan ja Tommi Liskin lihava isäntä on komiikkaa parhaimmillaan. Myös Elisa Piispanen rooleissaan osaa näytellä ja laulaa. Näytelmän pituutta ei kannata säikähtää. Esityksessä ei ole tyhjää ja tylsää kohtausta.” -Maija Kääntä / Helsingin Yliopiston verkkojulkaisu
Tekijöistä:
Andrus Kivirähk (s. 1970) on virolainen prosaisti, näytelmäkirjailija, kolumnisti ja teatteriohjaaja joka on Suomenlahden toisella puolella maansa esitetyimpiä tekijöitä. Kivirähkiä on toistaiseksi esitetty Viron ulkopuolella vain KokoTeatterissa. Syksyllä 2006 KokoTeatteri toi ensi-iltaan Andrus Kivirähkin omintakeisen version klassikosta Romeo ja Julia.
Jarkko Mikkola (s. 1964) on Lahdessa toimiva näyttelijä ja näytelmäkirjailija. Mikkola on aikaisemmin työskennellyt KokoTeatterissa näyttelijänä teoksessa Putinin Venäjä (2006). Mikkolan kotiteatteri on lahtelainen Teatteri Vanha Juko.
Juha Svahn (s.1955) on suomalainen miesnäyttelijä jonka pitkään taiteelliseen uraan mahtuu niin teatteria kuin lukuisia televisio- ja elokuva-alan töitä. Riihiukko näytelmän pääosa on Juha Svahnin ensimmäinen roolityö KokoTeatterissa.