SUPERSANKARITAR
KokoTeatterin 15-vuotisjuhlavuoden toinen kotimainen kantaesitys on Laura Gustafssonin uusi näytelmä SupersankariTAR, joka iskee leukansa sankarimyytteihin. KokoTeatterissa 18.4.-8.6.2012.
SupersankariTAR on suurnaiskertomus ja feministinen veijaritarina, jossa Alepan kassaneiti ja punaviiniin menevä maisterisnainen selvittävät, kuka oli Alma Bang. Ja onko sillä oikeastaan väliä, kuka hän todella oli, mikäli on kiinnostavampaa, kuka hän väitti olevansa.
Kirjailija neiti Laura Gustafsson on melkein Finlandia-nobelisti eli supersankaritar itsekin. SupersankariTAR on Laura Gustafssonin uusi näytelmäteksti, joka saa kantaesityksensä KokoTeatterissa 18.4.2012 klo 19.
Kahdelle naisnäyttelijälle kirjoitetun näytelmän saippuanliukkaasti vaihtuvissa rooleissa hehkuvat KokoTeatterin ihanat naiset – Pinja Flink ja Minna Puolanto. Illan poljentoa kiihdyttää elävä superorkesteri: Kari Ikonen (koskettimet), Timo Hirvonen (basso) ja Jussi Lehtonen (rummut). Ohjaajana Henry Hanikka.
Tekstiote:
”RAISA
Mä tarvin juotavaa.
LIISA-ANNIKKI
Noin Almakin sano kerran ku ne otti Urho Kekkosen – nii tiiättekste Urhon? Ai tiiätte vai. No ni. Tää taas kertoo niin paljon ihmisten asenteista, kyllä kaiken maailman ukkelit tiedetään… Nii no mut joo, ne otti Urhon kanssa juomapelin, et kumpi juo maitokannullisen vodkaa nopeammin. Ni Alma se oli, joka joi, ja enempikin olis maistunut. Urhohan siitä hetimmiten sammui ja Alma piruuttaan ajeli siltä hiukset pois epilaattorilla. Ni sen jälkeen ei Urpolle, anteeks, Urholle sitte tukka kasvanu. Silti siit tuli keisari!”
Kritiikeistä:
“…Laulunumeroissa vuorotellaan kaipuun ja voimantunteiden välillä. Näyttelijöillä on komea ääni, ja bändi svengaa jouhevasti. Lehtonen naputtaa tiukkaa biittiä, Hirvonen soittaa bassoaan tarvittaessa rumpukapuloilla ja Itkonen loihtii koskettimistaan esiin vaikka särökitaran soundit. Länkkärikohtauksessa taustalla soi tyylitellystiHuuliharppukostajan teema. Komeassa loppubiisissä kiteytyy oivan funk-meiningin kautta sankaruuden sanoma naisnäkökulmasta: ”Alma näyttää mallia, ei siihen tarvi palleja!”
Kaiken kaikkiaan esitys on viihdyttävä, riemukas ja se korostaa oman elämänasenteen voimaa. Kokoteatterista poistuu suu mukavasti virneessä. Alan silti kaivata viihdyttävien pienoisnäytelmien rinnalle kunnon kokoillan draamaa täydellä ensemblellä, kun käytössä on nyt iso näyttämökin. Vahvoissa nykydraamoissa on kuitenkin Kokoteatterin voima ja oivaltavuus.”
– Martti Mäkelä, Skenet -verkkolehti, 24.05.2012
“Ohjaaja Henry Hanikka luottaa naisen logiikkaan. Ohjaajan ote ei ole omaa työtään alleviivaava, vaan hauskuus syntyy pelkistämisestä, ketteristä käänteistä ja näyttelijöiden keskinäiseen kontaktiin luottamisesta.”
– Raisa Rauhanmaa, Teatteri & Tanssi + Sirkus-aikakausilehti, 4/12
“…Gustafsson on taitava kirjoittamaan sarjakuvamaisen ekonomista, hölmöilevää ja salaviisasta dialogia, jossa hyödynnetään niin tekstiviestien kuin nettimaailman kieltä, mutta yllätetään välillä kauniin runollisella suomella. Erikoinen yhdistelmä saa hymyn nousemaan paatuneimmallekin hapannaamalle.”
– Maria Säkö, HS, 21.4.2012
“…I Henry Hanikkas regi ligger fokus på det fysiska uttrycket. Ett snyggt koreograferat rörelseschema har lagts upp, där allt från att mata akvariefiskar till Facebookbesök förmedlas med ett precist och underfundigt uttryck. Så är Flink och Puolanto också otroligt skickliga skådespelare och klockrena komediennes. Alldeles ljuvlig är scenen där vi hamnar in i en parodi på finska trettiotalsfilmer – Puolanto lyckas verkligen fånga det hurtiga talesättet och de melodramatiska maneren hos de svartvita filmernas hjältar.
Visst, början av föreställningen kunde ha bearbetats ytterligare och gjorts tajtare men ju längre in vi kommer desto hårdare biter charmen.
Livebandet med Kari Ikonen, Timo Hirvonenoch Jussi Lehtonen ger nerv och tempo, dessutom bjuder killarna på ett minnesvärt technodansnummer…” Feelgoodfeminism blir fräsig musikteater Isabella Rothberg, HBL, 2.5.2012